Krapi on Tuusulanjärven rannalla sijaitseva historiallinen maatilamiljöö, josta on yli satavuotisen historian aikana kasvanut monipuolinen matkailu-, ravintola- ja tapahtumakohde. Tänä kesänä Krapin puutarhaan on saapunut työskentelemään erityisen uhanalaiseksi luokiteltuun alkuperäisrotuun kuuluvia pohjolan tummia mehiläisiä, joiden tuottamaa hunajaa tullaan tarjoilemaan Krapin ravintoloissa ja myös myymään kotiin ostettavaksi.
”Krapin puutarhassa, Krapihovin läheisyydessä on noin tusina omenapuuta. Vanhimmat niistä ovat vuodelta 1935. Omenoiden lisäksi puutarhassa on kirsikoita, punaisia viinimarjoja ja karviaismarjoja”, kertoo Krapin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Senja Hakala kohteen puutarhasta, jonne tummat mehiläiset ovat saapuneet töihin.
”Omenapuutarhaan on vierailla täysin vapaa pääsy ja omenasadon aikaan omenoita on tarjolla niin hotelli- kuin kokousvieraille. Teemme puutarhan sadosta esimerkiksi omenamehua ja erilaisia hillokkeita, joita voi nauttia mm. Krapihovin pitopöydän juustojen kera”, Hakala kertoo.
Myös muuta lähisatoa hyödynnetään kohteen tarjoiluissa. ”Kasvatamme puutarhasta vähän matkan päässä sijaitsevan kesäravintola Mankelin edustalla erilaisia yrttejä ja syötäviä kukkia, joita lisäämme annoksiin ja erilaisiin juomiin”, kuvailee Hakala.
Idea pohjolan tummista mehiläisistä lähti liikkeelle aikaisemman hunajasadon loputtua kokonaan. Tällöin Krapin Green Key -lähettiläs Marja Falenius, joka on itsekin vapaa-ajallaan intohimoinen mehiläistarhaaja, ehdotti pohjolan tummien mehiläisten hankkimista. Sen jälkeen Krapi otti yhteyttä pohjolan tummien mehiläisten ammattitarhaajaan Markku Pöyhöseen, joka on kyseisen mehiläisrodun ainoa ammattitarhaaja Tuusulassa. Tämän lisäksi Pöyhönen on Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n puheenjohtaja.
Mikä on pohjolan tumma mehiläinen
Pohjolan tumma mehiläinen (Apis mellifera mellifera) ei käytännössä enää esiinny Suomessa luonnonvaraisena vakaana kantana, vaan sitä ylläpidetään mehiläistarhauksen kautta. Suomessa toimii muutamia kymmeniä pohjolan tummaa mehiläistä hoitavia tarhaajia, ja yhdyskuntia on muutamia satoja. Näillä tarhoilla pohjolan tummaa mehiläistä pyritään pitämään elinvoimaisena Suomessa.
Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat yhdistyksen toiminnan keskiössä on alkuperäisen geeniperimän säilyttäminen. Tämä on tärkeää luonnon monimuotoisuuden, pölyttäjäkantojen kestävyyden sekä tulevaisuuden ilmasto- ja tautiriskien vuoksi.
Tumma mehiläinen on vuosisatojen aikana sopeutunut lyhyeen kesään, pitkään talveen, viileään ilmastoon sekä pohjoisen kasvilajistoon. Rotu esimerkiksi hyödyntää tehokkaasti pohjoisen kasveja kuten kanervaa ja tarvitsee vähemmän talviravintoa kuin monet eteläiset rodut.
Tumma mehiläinen liittyy myös suomalaisen mehiläishoidon historiaan: ensimmäiset Suomessa menestyneet mehiläiset olivat tätä rotua ja rotu on osa pohjoista kulttuuri- ja maataloushistoriaa.
Jos kohteenne kiinnostuu mehiläistarhauksesta
Mehiläistarhauksen aloitukseen liittyykin monia käytännön kysymyksiä, joita on hyvä selvittää, mikäli tarhaukseen on kiinnostusta ryhtyä.
Tärkeitä asioita ovat mm. ympäristön soveltuvuus mehiläistarhaukseen:
- Onko alueella riittävästi kukkivia kasveja?
- Millainen torjunta-ainekuormitus alueella on?
- Onko lähistöllä paljon muiden rotujen mehiläistarhausta?
- Soveltuuko ympäristö rauhalliseen pölyttäjätoimintaan?
Lisäksi useat käytännön vastuut tulevat kyseeseen, sillä mehiläistenhoito vaatii:
- vastuullisen tarhaajan
- säännöllisen hoidon
- tautiseurannan
- turvallisuusjärjestelyt
- asiakkaiden informoinnin
Krapilla mehiläisten parissa työskentelee valan vannonut ammattitarhuri Markku Pöyhönen, joka on työssään sitoutunut noudattamaan mm. vastuullisuuden, tautitorjunnan ja pölyttäjien hyvinvoinnin periaatteita.
Sopivatko mehiläiset matkailukohteeseen?
Krapissa mehiläisiä on hoidettu jo aiemminkin. Ennen tummien mehiläisten saapumista tarhoista vastasi mehiläistarhurin valan vannonut Kaj Rehnman, jonka hoidossa olivat Buckfast-rodun mehiläiset.
”Kaj Rehnman kertoi, että kerran hoitaessaan mehiläisiä hän lähestyi mehiläispuvussaan omenapuutarhassa olleita puistojoogajia kertoakseen, etteivät ihmettele hänen asuaan tai toimintaansa. Joogaajat ihmettelivät, ovatko mehiläiset todella olleet koko ajan noin lähellä”, kertoo Hakala.
”Vain yhden kerran koko viiden vuoden aikana parvi lähti karkuun, mutta ne olivat jääneet läheiseen omenapuuhun, josta Kaj nämä nouti takaisin asumukseensa.”
”Ainoastaan nurmikon leikkuu hieman ärsytti mehiläisiä. Krapilaiset eivät uskaltaneet ajaa nurmikkoa viittä metriä lähempää mehiläistarhoja. Mutta tuo ei haitannut, Kaj ajoi nurmikon tarhojen läheltä mehiläispuvussaan”, kuvailee Hakala.
Mitä mehiläisille tapahtuu kesän jälkeen?
”Hunajasato korjataan syksyllä ja mehiläiset varastoivat sokerialientä talviravinnoksi. Tummat mehiläiset jäävät siis talvehtimaan kesän päätteeksi omenapuutarhaamme. Kausi jatkuu taas seuraavana keväänä”, kertoo Hakala.
