Kun aloitin elokuussa 2025 Green Key -auditoijana, vastuullisen matkailun aiheet olivat minulle jo hyvin tuttuja. Olinhan ehtinyt kirjoittaa yhden kirjankin aiheesta. Elän kuplassa, jossa kuvittelen, että kaikki tuntevat vastuullisuuden osa-alueet ja päämäärät, ja niitä kohti edetään tasaista (vai takkuista) kyytiä. Siksi onkin hyvä hypätä välillä omasta kuplasta ulos katsomaan, miten asiat ovat todellisessa maailmassa. 

Asun tällä hetkellä Kreikassa, joka on minulle kuin toinen kotimaa. Puhun kreikkaa ja olen asunut täällä useaan otteeseen. Matkoillani usein törmäänkin siihen tosiasiaan, että jo kertoessani tekeväni töitä vastuullisen liiketoiminnan parissa, herätän ihmisissä hämmennystä. Mitä se sana tarkoittaa, monet kysyvät ihmeissään. Ja hyvä jos kysyvät, mutta usein tuntuu, ettei selitykseni avaa asiaa sen enempää. Sillä välin, kun alaani kummastellaan, minä taas hämmästelen Kreikkaa. Kolmenkymmenen vuoden kokemukseni mukaan tuntuu välillä siltä, että ainakaan ympäristöongelmien ratkaiseminen ja vastuullisen matkailun kehittäminen ei etene mihinkään. Sekös minua raivostuttaa. 

Kuka nappaa maailman vastuullisimman matkailukohteen paikan? 

Kreikka on yksi maailman suosituimpia matkakohteita, joten sillä on myös iso vastuu. Maailman vastuullisimman matkailukohteen paikka on yhä auki, ja se, joka sen itselleen nappaa, saa varmasti näkyvyyttä. Sanoisin, että ainakin Norja ja Uusi-Seelanti ovat korkeilla sijoilla tässä kisassa, kun taas Kreikka kaukana menneisyydessä. Olen täällä seurannut mielenkiinnolla esimerkiksi SUP-direktiivin voimaantuloa, joka siis kieltää esimerkiksi kertakäyttömuovin. Edelleen kaikki kuljeskelevat käsissään kertakäyttökupit, joissa on muovinen kansi ja pilli. Pillejä – yksittäispakattuna muoviin – tyrkytetään minulle joka käänteessä, mutta sanon aina, että en halua muovia. Juoman voi ihan yhtä hyvin juoda ilman pilliäkin, vaikka tiedostan toki, että tekoni on minimaalinen. Kielto oli erittäin hyvä asia, mutta selvästi osa maista jättää noudattamatta sitä. Tämä mietityttää minua myös Green Key -sertifikaatin näkökulmasta katsottuna. Jäte- ja kierrätysasiat kuuluvat pakollisiin vaatimuksiin, enkä keksi, miten kovinkaan moni kreikkalainen hotelli täyttäisi sertifikaatin vaatimukset tässä kohtaa. 

Maan nettisivu panostaa viehättävään ulkonäköön. Visit Greecen sivustolla luulisi olevan oma, vastuullisuudelle omistettu osio, mutta päinvastoin, tietoa aiheesta löydän vain erikseen etsimällä. Kaiken lisäksi Kreikasta kyllä löytyisi erinomaisia esimerkkejä, jotka kannattaisi nostaa esiin: Hydran saarelle ei ole autoilla asiaa, Tilos on täysin omavarainen energian suhteen ja Paros taistelee muoviongelmaa vastaan. Harmillisesti nämä kaikki kuitataan yhdellä lauseella. 

Kreikan ennätyksenä Blue Flag -rantojen määrä 

Kaikesta huolimatta Kreikassa jopa 551 hotellia on saanut Green Key -sertifikaatin. Blue Flag -rantojen määrä on huikea, jopa 623 uimarannalla on kyseinen merkki. Vertailun vuoksi, Suomessa tällä hetkellä 186 majoituskohteella on Green Key -sertifikaatti. Jotain täällä siis selvästikin tapahtuu, mutta melko hiljaa kulisseissa. Yritystä on, mutta se ei tule näkyvästi esille.  

Sain juuri lähipäivinä vinkin, että täällä Nafplion satamassa olisi jotain minua kiinnostavaa. Juoksin äkkiä paikalle ja siellä minua odottivat uutuuttaan kiiltävät tuulimyllyjen lavat! Napsin niistä kuvia ja yritin miettiä, miten noin valtavia esineitä mahdetaan kuljettaa vuoristoteitä pitkin? Tuulimyllyjen lisääntyminen Kreikassa on herättänyt myös vastarintaa niiden haittavaikutusten takia. Kyläläisiä on sittemmin ostettu hiljaisiksi ja valitukset ovat loppuneet. Totta on, että vastuullisuus ei ole vielä täydellistä, jos koskaan. Vihreällä energiallakin on haittansa, mutta se on kuitenkin paras huonoista vaihtoehdoista. Green Key -sertifikaatissa ei toistaiseksi ole pakollista vaatimusta uusiutuvan energian käytöstä, mutta hakija voi saada siitä valinnaisia pistekriteerejä. Toivon, että tässä kreikkalaiset hotellit kunnostautuvat pian aurinkoenergian ja tuulivoiman avulla.  

Vastuullisen matkailun puolella 

Miksi sitten vaivaan päätäni eri maiden vastuullisuusasioilla? Miksi kiinnitän huomiota epäkohtiin, enkä vain kohauta olkiani ja tyydy syömään tyytyväisenä kreikkalaista salaattiani? Monet perustelevat Kreikan heikkouksia juuri niin, toteamalla, että no tämä on Kreikka, ei täällä mikään muutu – ja siksihän me tätä maata rakastamme! Rohkenen olla eri mieltä. Rakastan ennen kaikkea Kreikan luontoa, upeaa talven valoa ja värejä, turkoosia merta. Talojen kauneutta, historian muistomerkkejä. Koska rakastan niitä, olen niistä huolissani ja haluan suojella niitä. Minä haluan nähdä Kreikan muuttuvan, ryhtyvän vastuulliseksi matkailumaaksi ja tekevän parhaansa luonnon, asukkaidensa ja kulttuurinsa eteen.  

Haluan tulla tänne ja ilahtua siitä, että muovin määrää on radikaalisti vähennetty, ihmisten työpanosta arvostetaan ja luonto kukoistaa. Siksi puhun – ja teen töitä – vastuullisen matkailun puolesta.  

Katja Vaulio, vastuullisuusasiantuntija, journalisti, kirjailija